Mitä Muumit voivat opettaa meille Suomesta

2024 Kirjoittaja: Cyrus Reynolds | [email protected]. Viimeksi muokattu: 2024-02-07 20:28

Norjassa on peikkonsa, Islannissa tontut ja Suomessa on muumit.

Vuonna 2014 Ateneum-taidemuseo Suomen pääkaupungissa Helsingissä järjesti vaihtuvan näyttelyn, joka juhlistaa yhden sen tunnetuimmista kirjailijoista ja kuvittajista Tove Janssonin 100-vuotissyntymäpäiviä. Noin kuuden kuukauden ajan sadat vierailijat joutuivat museon ulkopuolelle joka päivä odottamaan pääsyä tähän Janssonin ja hänen uransa maailmaan. Sisään päästyään heille tarjottiin kaikkea taiteilijan omista surrealistisista maalauksista omakuviin sekä syvällinen katsaus hänen kuuluisimpiin luomuksiinsa, Muumit-sarjakuvaperheeseen virtahepomaisia peikkoja ja heidän omalaatuisia ystäviään., mukaan lukien fanaattinen kasvi ja postimerkkien keräilijä nimeltä The Hemulen ja huuliharppua soittava kulkuri, joka tunnetaan nimellä Nuuskamuikkunen. Huolimatta heidän maineestaan (W alt Disney oli niin ihastunut, että hän yritti kerran ostaa oikeudet Muumi-nimeen), en ollut koskaan kuullut Muumeista ennen kuin sain kiinni näyttelyn pyrstöstä. Mutta se, mitä olen sen jälkeen oppinut, on tuonut minulle täysin uuden arvostuksen Suomea, sen asukkaita ja näitä ah niin rakastettavaa muumi-olentoja kohtaan.

Muumit esiintyivät ensimmäisen kerran lyhyessä ajassatarina "The Moomins and the Great Flood" vuonna 1945, ja vuoteen 1954 mennessä se oli sarjakuva Lontoon Evening Standardissa, joka oli tuolloin maailman suurin sanomalehti. Nykyään ne ovat osa suomalaista kansallista identiteettiä, jotka on kudottu maan kankaaseen yhtä paljon kuin saunat ja joulupukki. Lentäessäsi Helsinki-Vantaan lentokentälle näet heidän pulleat hahmonsa koristamassa t-paitoja, boksereita ja magneetteja terminaalimyymälöissä ja kutsumassa kävijöitä aivan ensimmäiseen Muumi-aiheiseen lentokenttäkahvilaan. Astu Helsingin Arabia-myymälään Pohjoisesplanadin varrella, ydinkeskustan sydämessä, ja hyllyillä reunustavat mukeja, joissa esitellään hahmoja, kuten peloton Little My (Snufkinin sisarpuoli) ja helmiä rakastava Sniff, joka tunnistetaan pitkästä hännästä ja terävistä korvista. Helsingin taidemuseo (HAM) avasi vuonna 2016 jopa oman pysyvän näyttelynsä, joka esittelee tämän kuuluisan Muumien luojan elämää ja töitä. Itse asiassa viimeisten 75 vuoden aikana Suomessa on pidetty Muumi-teatteriesityksiä, symposiumeja ja jopa Muumi-oopperaa, ja Muumipapan, Snork Maidenin, Muumipeikon jne. kasvoja on esiintynyt kaikessa Finnairin lentokoneiden ulkopuolelta Suomalainen juhlaraha. Siellä on Muumipehmot, avaimenperät, seinätaidetta, muistivihkoja… you name it! Joskus muumit saattavat jopa tuntua suomalaisemmilta kuin suomalaiset itse – laatu tulee suoraan Janssonilta.

Helsingissä vuonna 1914 syntynyt Jansson kuului suomalaiseen etniseen ryhmään, joka tunnetaan ruotsinkielisinä suomalaisina ja joita on nykyään 5-6 prosenttia maan väestöstä. Hän kasvoi antaiteilijaperhe Suomen pääkaupungissa ja kuten monet paikalliset lapset viettivät kesät meren rannalla, erityisesti perheensä retriitti Ängsmarnissa, Ruotsissa. Janssonin lapsuus oli onnellista ja hän halusi Muumien omaan ydinperheeseen, johon kuuluu seikkailunhaluinen Muumipappa (tunnistettavissa silinteristä ja kävelykeppistään), aina huomaavainen Muumimamma ja Muumipeikko, heidän aina uskollinen poikansa..

Kuten käy ilmi, onnellisuus on ominaisuus, jota Suomella on joukoittain, ainakin YK:n vuosittaisen onnellisuusraportin mukaan. Norjan ja Tanskan tavoin maa on jatkuvasti maailman "onnellisimpien maiden" listan kärjessä, joka liittyy yhtä paljon Suomen työn ja yksityiselämän tasapainoon kuin sosiaaliseen tukeen, ulkoiluun ja yleiseen tunteeseen molemmista. individualismi ja tasa-arvo. Samalla tavalla kuin muumit eivät tunnu saavan tarpeekseen paikallisen maiseman ja asuinpaikkansa Muumilaakson tutkimisesta, suomalaiset (Jansson mukaan lukien) ovat hurjan ylpeitä kotimaastaan.

Toinen asia, joka ilahduttaa Finnia: heidän kotinsa. Tämä on paikka, jossa sekä he että Muumit antavat pettymyksensä olla vain oma itsensä, kutsuen ystävät kylään juomaan ja juttelemaan, vähän lämpöä ja mukavuutta sekä runsaasti välipaloja. Koko Janssonin sarjakuvan ja yhdeksän Muumi-kirjan ajan Muumitalosta tuli sellainen kokoontumispaikka, että Muumipappa joutui laajentamaan sitä jatkuvasti kasvavaan sikiöön, johon lopulta kuului ystäviä, kuten Pikku My, Nuuski ja joskus Niiskuneito (Muumipeikon tyttöystävä) ja Nuuskamuikkunen.joka muuten jää telttaan. Perheystävän Too-Tickyn asuessa kylpylässä, Pisami-nimellä tunnettu karvainen filosofi viettää aikaansa käpertyen läheisessä riippumatossa.

"Muumikirjoissa on myös paljon suomalaista maisemaa ja maisemia", sanoo Klaus P. ja Anne R., Suomessa asuva pariskunta, joka ilmaisee rakkauttaan Muumeille Instagram-kahvan alla @a_k_together. Heidän lähettämänsä kuvat vaihtelevat strategisesti sijoitetuista muumihahmoista ja pehmoista, jotka nauttivat jokapäiväisestä elämästä Suomessa: kävelemisestä kaatuneen puun runkoa pitkin maan laajoissa metsissä istumiseen ulkona teejuhliin.

Pariskunta tietää muumeista paljon: heidän yhteinen rakkautensa olentoja kohtaan juontaa juurensa 90-luvun puoliväliin, kun saksalaissyntyinen Klaus muutti Suomeen lähemmäksi Annea. "Olin erittäin innokas oppimaan suomea", hän sanoo, "ja ilmeinen valinta oli aloittaa Muumi-sarjakuvista." Kaataessaan Janssonin kirjoituksia ja kuvituksia Klaus tutustui tähtisilmäiseen Snorkkineitoon, sisäänpäin kääntyneeseen keksijään Snorkkiin (Niiskuneidon veli) ja heidän muumiveljiinsä sisältä ja ulkoa.

Kolme paikkaa, joita Jansson pitää erityisesti korostamassa, ovat "saaret, majakat ja meri", pariskunnan mukaan. Joka neljäs suomalainen omistaa "mökin" eli kesämökin, joka tyypillisesti sijaitsee syrjäisellä paikalla lähellä järveä tai merta ja joskus jopa saarella. He ovat usein ilman juoksevaa vettä tai sähköä, mutta suomalaisilla on paljon tekemistä, kuten metsämansikoiden poimiminen, polttopuiden pilkkominen, uinti, kalastus,ja rentoutua ystävien kanssa pitkän "työpäivän" jälkeen. Myös Muumipappa pitää erityisesti vedestä. Se on yhteys, joka näkyy täysillä "Muumipappa merellä", seitsemännessä muumikirjassa, jossa perheen patriarkka muuttaa perheensä majakkaan väsyttyään Muumilaaksoon – sitten tekee loputtomasti töitä ymmärtääkseen ympärillään olevia luonnontapahtumia.

Kesämökkien tapaan nämä majakat ovat toinen merkittävä suomalainen piirre, varsinkin kun maassa on kymmeniä tuhansia saaria (toiseksi suurin saarimäärä maapallolla Ruotsin jälkeen) ja noin 2 760 mailia rantaviivasta. Näitä ovat Söderskärin majakka Suomenlahden Porvoon saaristossa, jossa Jansson vietti kesiä kumppani Tuulikki Pietilän kanssa aikuisina; Tankar Lighthouse, kohoava punavalkoinen majakka Suomen Kokkolan rannikolla; ja Bengtskärin majakka harmaine kiviseinäineen ja paikan päällä sijaitseva kahvila, joka sijaitsee maan eteläisimmällä asutulla paikalla Suomessa.

Yksi suomalaisten ja muumien yhteinen ominaisuus on syvä yhteys ympäristöönsä. "Suomalaisten tavoin muumit ovat hyvin lähellä luontoa", Klaus ja Anne selittävät. Noin 75 prosenttia Suomen maa-alasta on metsien peitossa (enemmän kuin missään muussa Euroopan maassa), joten metsässä kävely on arkipäivää. Muumien maailmassa Nuuskamuikkunen nauttii erityisesti solidaarisesta vaeltamisesta mänty-, kuusi- ja koivumetsissä, soittaen huuliharppuaan ja kokemalla elämää sellaisena kuin se tulee. Samoin kuin suomalaiset maanmiehensä, hän on sellainenei koskaan tunne tarvetta puhua ja hoitaa asioitaan uteliaasti ja helposti. Juuri tämän v altavan itsenäisyyden ja luonnonrakkauden vuoksi Klaus ja Anne uskovat, että Nuuskamuikkuskin tekee yhden "suomalaisimmista" muumihahmoista.

Suomessa asuvat Klaus ja Anne tietävät myös, että on yksi asia, jolta ei muumit eivätkä suomalaiset pääse pakoon: luonnon usein ankara todellisuus, mukaan lukien sen alati vaihtuva vuodenaika. Suomen talvet ovat poikkeuksellisen pitkiä ja säälimättömiä, auringonvaloa on vähän tai ei ollenkaan ja lämpötilat jäävät pakkasen alapuolelle - Muumipeikko kuvailee sitä "Muumimaan talvessa" ajaksi "kun maailma nukkuu". Lumipeite peittää suuren osan maisemasta, ja monet suomalaisen k altaiset Muumit siirtyvät eräänlaiseen talviunta, vetäytyvät koteihinsa kulhoille lämmintä mustikkakeittoa ja korvapuustia tai kanelikääryleitä ja vetäytyvät saunaan aina kun mahdollista. Muumikirjallisuudessa The Groke - hänen leveät silmänsä ja kylmä aura - saattaa olla talven henkilöitymä. Jansson kirjoittaa, että hänen uhkaava läsnäolonsa on "kylmää ja harmaata, kuin jääpala…Kun hän hiipi pois, maa oli huurrevalkoinen, missä hän oli istunut."

Onneksi sekä muumeilla että suomalaisilla on myös toinen yhteinen piirre: sisu eli heidän kykynsä kohdata tällaiset realiteetit hiljaisen stoismin tunteella. Se on konsepti, joka on ainutlaatuisen suomalainen tai muumi, voisi väittää. Kun Muumipeikko huomaa, ettei hän voi nukahtaa takaisin "Muumimaan keskitalvessa" (vaikka hänen muu perheensä nukkuu rauhallisesti), hän kävelee tähän tuntemattomaan vuodenaikaan rohkeasti japäättäväisyys. Pian Muumipeikko saa uusia ystäviä, paistattelee revontulien vihertävän hehkun alla ja opettelee varovaisesti hiihtämään. Samassa ajattelussa löydät suomalaiset selviytyvän vaikeimmistakin haasteista helposti ja sulavasti. Talvella tämä tarkoittaa niputtamista paksuihin kerroksiin saadaksesi kaiken irti ulkoilmasta loputtomasta hämärästä ja purevasta kylmyydestä huolimatta. Suomalaiset ja muumit ovat yhtä sitkeitä kuin tulevat, mutta älkää erehtykö: kesän ensimmäisellä merkillä he ovat valmiita hyödyntämään valkoiset yöt ja nousevat lämpötilat. Siksi entiset hurraavat Juhannukseksi eli Juhannukseksi, joka on suuri vuotuinen juhla, joka osuu kesäpäivänseisauksen ympärille lauantaihin, kokkoineen ja saunoineen.

Onpa kyse perheen perusasioista, innokkaasta yhteisöllisyydestä ja yhdessä tekemisestä tietyn tehtävän suorittamiseksi (suomeksi talkoot) tai individualismin arvosta, Muumit tarjoavat helpon käsityksen suomalaisista tavoista ja kulttuurista. Mutta ehkä heidän paras piirrensä? Niillä on puhtautta, joka löytyy vain lapsista , sanovat Klaus ja Anne.

Mistä oppia muumeista

Jos haluat sukeltaa Suomen muumien maailmaan omakohtaisesti, löydät monia mahdollisuuksia. Itä-Suomen Leppävirralla sijaitsevassa Vesileppis-hotellissa sijaitsee maanalainen Muumijääluola. Tämä ainutlaatuinen talven ihmemaa, johon pääsee hotellin aulasta ja sijaitsee lähes 100 jalkaa pinnan alapuolella, sisältää yli tusinaa Muumi-aiheista jääveistosta, jotka kaikki on veistetty Lapin vesistä peräisin olevasta jäästä.5-20 jalkaa pitkä. Naantalissa on myös Muumimaailma-lastenhuvipuisto, jossa pääset tutustumaan Muumien omaleimaiseen pyöreään siniseen taloon, vierailla Nuuskamuoksuleirillä ja oleskella piisamin inspiroimissa riippumatoissa. Maailman ainoaan muumeille omistettuun museoon suuntaa Tampereelle. Tässä Muumimuseossa on Janssonin alkuperäisten Muumiluonnosten ja kirjakuvien lisäksi miniatyyri Muumitalo, jonka Jansson ja hänen kumppaninsa Pietilä rakensivat 1970-luvulla yhdessä suomalaislääkärin Pentti Eistolan kanssa, joka alkoi tehdä omia pienikokoisia muumitaloja kaksi vuosikymmentä aikaisemmin.

HAMin Tove Janssonin pysyvän näyttelyn ohella Helsingin ympärillä on useita muumeihin liittyviä kohteita, joihin kannattaa tutustua, mukaan lukien Janssonin ateljee vuodesta 1944 hänen kuolemaansa saakka vuonna 2001, joka sijaitsee osoitteessa Ullanlinnankatu 1 ja merkitty pienellä pronssisella kyltillä; Janssonin lapsuudenkoti Luotsikatu 4; ja Hietaniemen hautausmaa, jonne hän on haudattu.

Rakastettavat hahmot ovat soluttautuneet kaupunkeihin myös maailmanlaajuisesti. Lontoon Covent Gardenissa ja Honolulussa on Muumikauppoja sekä Hongkongin Harbour Cityssä ja Bangkokissa Muumi-aiheisia kahviloita. Maaliskuusta 2019 lähtien Japanin Saitaman prefektuurissa on ollut Muumilaaksopuisto, ensimmäinen Muumi-teemapuisto Suomen ulkopuolella. Siinä on oma kolmikerroksinen Muumitalo, "Muumipappa merellä" -elokuvaan perustuva majakka ja mukaansatempaava teatteri, joka esittelee Muumipapan seikkailuja nuoruudessa.